Najadeja matkaan lähti tällä kertaa 13
pelaajaa ja yksi pikku-Najadi kannustajaksi. Lisäksi matkaseurueeseen kuului
yksi huoltajana toiminut Makko. Perinteitä kunnioittaen miesvahvistus ei
suoranaisesti suunnitellut pelaavansa turnauksessa, mutta otti kuitenkin
pelivermeet mukaan. Ja niinhän siinä kävi, että ennen pelien alkua
pelaajakokouksessa kapteenimme myi jälleen Najadien miesvahvistuksen
saksalaiseen Goettingenin joukkueeseen. Samaisessa joukkueessa on aiempinakin
vuosina pelannut parhaimmillaan useitakin Kupla-vahvistuksia ja tällä kertaa
Najadeilta tultiinkin suoraan kysymään, olisiko meillä miehiä lainaksi. Näin
reissuun mukaan houkuteltu Makkokin pääsi turnauksen aikana useasti altaaseen
lastenvahtinakkisuojaan.
Kisajärjestäjän puolesta on järjestetty
telttamajoitus allasalueelle, eli matkaa makuupussista pelialtaaseen tulee
muutaman kymmenen metriä. Me Najadit tosin olemme niin mukavuudenhaluisia
(vanhoja ja varakkaita?), että tälläkin kertaa telttamajoituksen sijaan etsimme
oman majoituksen kaupungilta. Keskustan ja allasalueen välimaastosta löytyi
tällä kertaa neljästä asunnosta tehty huoneistohotelli, jonka saimme kokonaan
itsellemme. Keittiöin ja kylpyhuonein varustetut huoneistot oli yhdistetty
omalla portaalla ja omalla sisäpihaterassilla oli hyvä pitää joukkuepalaveri
ennen pelejä. Korttelin kulmakahvilasta sai haettua aamukahvit ja croissantit.
Peliareenalle matkaa oli reilun puolen tunnin reippaan kävelyn verran, mutta
onneksi matkalla oli useita gelaterioita, joista kukin sai mukaansa herkullisen
päivittäisen jäätelöannoksensa, jotta pelienkin jälkeen jaksoi vielä takaisin
hotelliin.
Pelit oli jaettu kahdelle päivälle, tosin
toiselle pelipäivälle eli sunnuntaille oli jätetty lähinnä sijoitusottelut.
Najadien peliurakka alkoi lauantaina neljällä pelillä heti aamusta viimeisen
pelin ollessa vasta myöhään illalla. Tarkemmat muistikuvat yksittäisistä
peleistä ovat jo pyyhkiytyneet muistista, mutta pelit olivat tiukkoja ja
päättyivät uusien vasta rankkareihin. Rankkareita tulikin turnauksessa eteen
niin paljon, että kokemattomimmatkin korittajat ja maalivahdit pääsivät
(joutuivat?) niitä koettamaan. Suurin trilleri tapahtui päivän viimeisessä,
välieräpelissä, jonka ratkaisu meni rangaistuspallokilpailuun. Vuoron perään me
ja vastustajat onnistuimme ja epäonnistuimme, joten rankkareita tehtiin aina
vain uudestaan. Lopulta peli ratkesi vastustajan onnistuessa korittamisessa
erään yrityksen viimeisillä sekunneilla.
Sunnuntaina pelasimme viimeisen pelimme
pronssiottelussa. Loppupeleissä peliaikaa oli pidennetty ja pelasimme kaksi
erää. Pitkään pidimme pintamme, mutta vastustajat onnistuivat sakottamaan
pienen pienistäkin virheistämme ja lopulta ottelu päättyi tappioon. Mitali oli
kyllä tavoitteena, mutta 4. sijasta huolimatta mieliala oli hyvä. Pärjäsimme
muita naisjoukkueita vastaan hyvin. Viimeinkin meillä on kasassa täyden
joukkueen verran osaavia, pelitaitoisia naisia. Puolustus on pääsääntöisesti
erityisen hyvää ja vielä kun oppisimme toden teolla runnomaan koreja, ei
menestyminen olisi kaukana.
Pelien jälkeen iloiset Najadit siirtyivät
juhlistamaan turnauksen päättymistä uima-allasalueen baarin terassille
metristen pizzojen ja prosecco-lasillisten kera. Osa lähti tämän jälkeen
eteenpäin jatkamaan lomailua muualle Italiaan, mutta pääjoukko jäi vielä
Firenzeen viettämään viimeistä yhteistä iltaa. Iltaa vietettiinkin ilmeisen
perusteellisesti pikkutunneille asti, sillä siitä kuultiin aina Roomaan asti.
P.S. Haluatko sinä olla ensi keväänä
nauttimassa Italian auringosta, herkuista ja kansainvälisestä kisatunnelmasta
kera tusinan ihania uppopallottaria? Ota yhteyttä uppopallovastaavaan ja
kootkaa ensi kevään kisoihin Kuplan oma dreamteam ihanien Najadien matkaseuraksi.
Kirjoitus: Sonja Sahlsten, Kupla Ry:n Illu lehteen
